Kaunis ensimmäinen adventti ja leffavinkki joulukuuhun

Tänään sunnuntain aurinko on hellinyt meitä. Olin jo melkein unohtanut, miltä aurinko näyttää!

Ensimmäisen adventin kunniaksi sytytin kynttilän uuteen Strömshagan kynttiläjalkaan, joka muutti meille eilen.

 Strömshagan kynttilänjalassa on just sopivasti paikat neljälle kynttilälle. Pienen lasivitriinin sisään voi asetella omat, tärkeät aarteet. Me kätkimme sen sisään kristallin, Tansaniasta tuodun kivimunan,  Lofooteilta löydetyn merisiilin, Hangon rannan raitakiven ja Tammisaaren tammenterhoja.

Itse en ole mikään punaisten tonttu-ukkojen ja vilkkuvalojen ystävä. Meillä joulu näkyy kodissa lähinnä siinä, että kynttilöiden määrä lisääntyy entisestään ja joulukukat tuoksuvat. Mietimme vielä, aiommeko hankkia joulukuusta, sillä olemme ison osan ajan joulusta poissa kotoa.

Tämä kynttilänjalka on siitä oiva kapistus, että se kestää katselua ympäri vuoden, eikä sitä joulun ajan jälkeen tarvitse siivota varaston perukoille. Kevään tullen sen sisään voi kätkeä uusia, keväisempiä juttuja.

Myös luonto tarjoilee tällä hetkellä parastaan. Voi vitsit, miten kauniita huurrekukkia pakkanen oli piirrellyt laiturin pintaan! 

Tulee ihan mieleen lapsuudessa näkemäni elokuva Rouva Talvi (Perinbaba). Verkkokalvoille on piirtynyt elokuvasta kuvankaunis kohtaus, jossa pikkulapsi ihailee aamulla pakkasen taiteilemia jääkuvioita kotinsa ikkunassa. 

Jos etsit uutta, ajatuksia herättävää elokuvaa talviseen leffailtaan, suosittelenkin katsomaan vuonna 1985 valmistuneen, Juraj Jakubiskon ohjaaman Rouva Talven. Elokuva yhdistää hauskalla tavalla fantasiaa ja realismia. Sen tarina on koskettava, ajatuksia herättävä ja kuvakerronta silmiävihlovan kaunista. Musiikkimaailma täydentää elämyksen. Pääroolissa elokuvassa nähdään vaikuttava Giulietta Masina, ohjaaja Federico Fellinin frouva,  joka teki elokuvaa varten paluun valkokankaalle 20 vuoden tauon jälkeen. Ja hyvä, että teki, niin saamme nauttia hänen valloittavastia & oivaltavasta olemuksestaan. 

Kaunista adventtisunnuntain iltaa ja tsemppiä pian alkavaan joulukuuhun!

Iki-ihana fouta

Rakastuin ensikosketuksella tunisialaiseen fouta-liinaan, jonka sain tänään ihanalta ystävältäni ja monitoiminaiselta Nanalta. Optimistina suuntasin tietysti testaamaan foutan piknikviltti-ominaisuuksia, vaikka viime päivät myös Suomen aurinkoisimmassa ja eteläisimmässä kaupungissa Hangossa on saatu pelkkää ukkosta ja kaatosadetta. Tällä kertaa aurinko oli kuitenkin voittanut kivi-paperi-sakset -matsin sateen herran kanssa ja paistatteli täydeltä taivaalta! 

 Fouta taipui mainiosti rantaviltiksi, sillä se on vahvaa ja kestävää kangasta. Elokuisen illan viiletessä foutan voi kietaista kaulan ympärille huiviksi.

Nämä elokuiset aurinkopäivät tuntuvat todella harvinaiselta herkulta. Kesä tarjoilee meille viimeisiä henkäyksiä, joista pitää ottaa kaikki ilo irti.

Aaltokuosiset adidas ZX Flux -lenkkarini ovat siitä mahtavat kengät, että niillä kilometrit taittuvat huomaamatta ja samaan aikaan voi olla tyylikäs. Mekko ja lenkkarithan ovat tunnetusti käytännöllisen naisen valinta. Fluxit viihtyivät mainiosti myös hiekan keskellä foutan kaverina.

 Rantapäivän jälkeen ravistelin hiekat foutan mutkista pois ja se taipui nätisti pöytäliinaksi, kodin kunniapaikalle. Syksyn pimeinä iltoina se varmasti muistuttaa, miltä tuntuikaan kun varpaanväleissä kutitteli hiekka, Hangon kesätuuli nostatti hiukset ja käänteli villisti rantaviltin kulmia.

PS. Monikäyttöisiä fouta-liinoja on vielä saatavilla lähes sateenkaaren kaikissa sävyissä Villa Himasta, Hangosta. adidas ZX Fluxeja löytyy addun verkkokaupasta useissa eri kuoseissa.

Tämän postauksen kuvista iso kiitos kuuluu Aija Nuuttilalle, huikean näkemyksen omaavalle kuvaajalle!

Aarteenmetsästys

Aina joka kuun 24.päivä juhlimme Janin kanssa meidän päivää, jolloin teemme kahdestaan jotain uutta, erilaista tai muuten vain mukavaa. Nyt elokuussa meidän päivä osui sopivasti sunnuntaille. Sunnuntai jo viikonpäivänähän oikein huutaa "rentoudu, tee mukavia juttuja ja hymyile!"

Heräsin aamulla aikaisin ja tein meille eväät.  Tavallisen piknikin sijaan, ajattelin aarteenetsinnän olevan paljon hauskempi ja palkitsevampi tapa päätyä huikeisiin maisemiin herkuttelemaan. Vietyäni "aarteen" valmiiksi Varisniemen rannalle, kävin herättämässä Janin ja annoin hänelle ensimmäisen vihjeen. Se johdatti meidät Tulliniemeen tuulta ihastelemaan.  Siellä oli tänä viikonloppuna myös kajakkihemmojen kokoontumisajot  (Hanko See Kayak Gathering) - en ole eläissäni nähnyt yhtä montaa kajakkia samalla rannalla! Seuraava vihjekin löytyi. 

Lopulta reitti vei meidät määränpäähän - eli Varisniemen kallionkoloon ihanan kivikkoiselle rannalle nauttimaan auringossa trangialla keitetystä espressosta ja herkuista. Jännä juttu, miten ulkona kaikki maistuu aina jotenkin paremmalta! 

 Vaikka Hangossa on viime päivät lähinnä satanut ja ukkostanut, päätti kesä vetää vielä viimeisiä henkäyksiään tarjoten meille just tänään täydellisen aurinkoisen hetken. Rannan kivet olivat suloisen lämpimiä, auringonsäteet hellivät poskipäitä ja aallot löivät lempeästi rantaan. Syötyämme mahat täyteen vain makoilimme kivien joukossa. Tuntui, että aika pysähtyi. Taisin melkein muuttua yhdeksi noista rannan kivistä. Niin vakaa, rauhallinen ja onnellinen oli olo. 

Ennen kuin palasimme takaisin maan pinnalle, heittelimme vielä leipäkiviä mereen. Janin bravuuri on 11 pomppua. Oma ennätykseni huikeat kolme.

Muistakaa, että usein se paras aarre löytyy ihan siitä läheltä.

Leppoisaa alkavaa viikkoa!

Navigare necesse est

”Kaikki paitsi purjehdus on turhaa”, totesivat jo muinaiset roomalaiset ja Lasse Mårtenson. Päätin ottaa vinkistä vaarin ja lähteä määrittelemättömäksi ajaksi seilaamaan isäni ja Pirjon kanssa. He olivat ehtineet seilata Hallberg-Rassyllaan jo Maarianhaminaan, josta hyppäsin miehistöön mukaan.

Vietimme päivän Maarianhaminassa Ålands pankakaa maiskuttaen ja hyvää jazzia kuunnellen rannassa kuunnellen. Maanantaina suuntasimme vain lyhyen matkan Maarianhaminan eteläpuolelle saareen, jonka nimi on Kobba Klintar. 

Saari on monelle risteilymatkustajalle tuttu. Juuri se, jonka kohdalla moni huokailee sen laivan ikkunasta nähdessään: ”Oi, kunpa saisi tuollaisen yksinäisen talon kallioluodolta” ja ”Kukakohan tuolla asuu?”, ”Kuuluukohan tuo kenellekään?”, ”Tuleeko tuonne postivene?”, ”Onkohan joku kirjailija kirjoittanut kirjoja tai rakkausrunoja tuolla luodolla?”…

Tuo valkoinen talo keskellä luotoa on aikoinaan ollut luotsiasema ja sieltä on ollut tärkeää soittaa sumutorvea laivoille aina huonon näkyvyyden sattuessa. Suuren suuri sumutorvi on edelleen saaressa nähtävillä, valkoisen talon vintillä. Luotsitoimintaa saarella ei enää ole.

Nykyään saari on lähinnä monen päiväretkikohde, mutta tarvittaessa suojaisessa satamassa voi myös yöpyä. Saarella toimii suloinen kahvila, Kobba café, jota pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Se on auki kesäisin keskiviikosta sunnuntaihin. Muutenkin aktiivinen yhdistys pitää saaren mukavassa kunnossa matkailijoille. Yhdistyksen ja innokkaiden vapaaehtoisten voimin saarelle on muun muassa rakennettu huikean hieno pooki ja rakennuksia on kunnostettu. Myös monet ahvenanmaalaiset yritykset tukevat saaresta huolehtimista.

Kobba Klintarilla on hauskoja patsaita ja puuveistoksia, jotka tuovat hymyn huulille. Suosittelen piipahtamaan, jos liikutte veneellä noilla kulmilla!

Lisää saaristojuttuja tulossa pian!

Shit happens eli some-hiiren painajainen kävi toteen

”Shit happens”, toteaa setäni Rulle aina, kun jokin ei mene putkeen ja sille ei itse voi oikein mitään.

Nämä  sanat pääsivät huuliltani, kun tiputin rakkaimman esineeni katukiveykseen ja se hajosi sirpaleiksi. Se tapahtui Maarianhaminan keskustassa juuri lomapurjehduksen kynnyksellä. Puhelimessa oli kaiken lisäksi suojakuori päällä, mutta sen kansi päätti aueta juuri sopivasti ilmalennon aikana varmistaen sen, että näyttö paiskautuisi varmasti katukiviin.

Olin suunnitellut kuvaavani puhelimella teille tunnelmia loman purjehdusreissun varrelta ja räjäyttäväni somen ”I’m on a boat” -kuvilla. Mutta toisin kävi. Puhelimeton loma tulossa, sillä saan puhelimen huoltoon vasta, kun palaamme purjehdukselta mantereelle ja huollossa kestää viikosta pariin.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Pieni tauko WhatsUpista, Instagramista, Facebookista, Pinterestistä ja muista appeista on todellakin ihan tervetullutta ja tekee minulle varmasti hyvää tälle some-hiirelle. Pari päivää kesti, että peukaloni ei enää tehnyt sitä jatkuvaa pyyhkimisliikettä, johon sen olen totuttanut, hehe. 

On ollut myös mukavaa huomata, miten mahtavaa on kuvata puhelimen sijaan taas iskän järjestelmäkameralla kunnon kuvia ja siirtää ne läppärille ihailtavaksi isolta näytöltä, kaikessa rauhassa. Puhelimella näpsin kuvia paljon huolettomammin ja jatkuvalla syötöllä, jopa liikaa. Puhelimen muisti itki jatkuvasti olevansa täynnä – saatoin ottaa 11 erilaista kuvaversiota aamukahvista, wuhuu. Wake up Veera. Nyt kameran kanssa huomaan harkitsevani kuvaamista huomattavasti enemmän; kuvauskohteen huomaaminen, suunnittelu ja vielä valotus sekä rajaus kuntoon.

Nyt pystyn tosiaan olemaan todella loma-moodissa ilman jatkuvasti välkkyvää puhelinta. Mutta lupaan postailla purjehdusreissun varrelta aina, kun vaan pääsen purkamaan järkkärin muistikortin kuvat koneelle ja vierasvenesatamien 3G:n piiriin.

Muistakaa nostaa välillä katse puhelimen näytöstä – silloin voi huomata jotain aivan uutta.

30 päivän treenihaaste lomalaiselle

Blogimaailma puhkuu erilaisten fitness-gurujen oppeja ja treeniohjelmia. Pelkästään Suomen Blogilistalta löytyy 513 blogia, jotka käsittelevät fitness-aihetta. Unelmavartalon eteen pitää kiinteyttää, kiristää, venyttää jne. 

Lomalainen ei tästä hätkähdä. 

Olen nimittäin löytänyt itselleni sopivan treeniohjelman heinäkuulle, jota aion noudattaa seuraavien 30 päivän ajan. Kiinnitin tämän myös jääkaapin oveen, etten vain pääse luistamaan treeniestä. 

Katsotaan miten käy!

Originaalikuva täältä.

Samujilla on rytmi veressä

Keskiviikon piristykseksi Samuji näyttää mallia, miten uuden miesten malliston voi lanseerata tyylillä ja huumorilla.

Samujin miesten SS15-malliston vaatteisiin pukeutunut rumpali Teppo Mäkynen antaa kaikkensa videolla. Lyhyt, ytimekäs video viestii heti oleellisimmat: miltä mallisto näyttää, minkä henkinen se on, kenelle mallisto on suunnattu ja että se on suunniteltu yhtä intohimoisesti kuin rumpali antautuu biitin vietäväksi videolla.

Hyvänmielen juttu - katso vaikka itse.

Samuji Man Spring Summer 2015 from Samuji on Vimeo.

Energiaa rantajoogasta

Lämmin hiekkaranta + merenkohina + lempeä tuuli + aurinko + jooga = täydellinen olotila.

 Aloitin tämän viikon joogaten Merijoogan Johannan vetämällä beachjooga-tunnilla Hangon Casinon rannalla. Voin kertoa, että nyt sen jälkeen olo on huikea. Yhtä aikaa vahva, venyvä, puhdistunut, energinen, tasapainoinen ja onnellinen. 

Maisemat, joissa joogasimme eivät olleet yhtään hullummat:

Heinäkuu on onnea täynnä, sillä joogastudio Merijooga järjestää koko heinäkuun ajan neljä kertaa viikossa kaikille avointa rantajoogaa Hangossa. Itse olen harrastanut joogaa noin kolmisen vuotta epäsäännöllisen säännöllisesti ja beachjooga sopii minulle todella hyvin venyvyyden sekä liikkuvuuden ylläpitämiseen. 

Itse Merijooga kuvailee beachjooga-tuntejaan näin: "Tunti, jossa huumoria unohtamatta suoritetaan lempeitä Hatha-joogaliikkeitä, aaltomaista Flowta tai rauhoittavia Yin-liikkeitä, ja keskitytään hakemaan energiaa ympäröivästä luonnosta ja merestä oman hengityksen tahtiin." Tällä tunnilla teimme myös muutamia voimakkaampia, astanga-joogasta tuttuja liikkeitä. Pidän niistä erityisesti, sillä niissä saa haastaa sopivasti omaa tasapainoaan, voimaa ja venyvyyttä.

 Ihaninta on se, että näin lomalla ollessa ei tarvitse sitoutua mihinkään harrastukseen, vaan voi aamulla hypätä fillarin selkään ja polkaista rannalle joogailemaan, jos siltä tuntuu. Beachjooga maksaa kympin per kerta, ja ennakkoilmoittautumista ei tarvita. Mattojakin saa vuokrata tarvittaessa rannalta, mutta silloin kannattaa ilmoittaa maton tarpeesta päivää ennen joogatunnin vetäjälle. Bechjoogaan on siis helppo hypätä mukaan, vaikka viipyisi Hangossa vain päivän tai pari.

Tänään tiistaina taas beachjoogaa tutussa paikassa, tuttuun aikaan kello 10. Nähdäänkö siellä?

Katso tuntien aikataulut ja lisätietoa täältä.

Valkoisen paperin pelko - lomalaisen ajatuksia

Huh, mikä tunne! Kun taas asettaa sormet pitkästä aikaa näppäimistölle ja alkaa täyttämään ajatuksillaan valkoista paperia. Tai näin sähköisellä aikakaudella valkoista tekstikenttää. Miltäköhän kirjailijasta tuntuu aloittaessaan uuden romaanin ensimmäistä lukua?

Kevään työtahti on ollut kiivas ja hektinen. Olen paiskinut hommia lähes kellon ympäri. Selatessani kalenteria taaksepäin, ihmettelen miten olen jaksanut painaa. Kai se on se, että rakastaa työtään, kollegoitaan ja saa työskennellä mielenkiintoisten, aina uudistuvien ja upeiden brändien parissa. Keväällä olen tehnyt Supersonilla tiiviisti töitä adidaksen, Sony Mobilen ja TDC:n kanssa. Inspiroivia, aina erilaisia päiviä on riittänyt. 

Kuitenkin, kun päivisin ideoi ja tuottaa teksti- ja kuvasisältöjä asiakkailleen, on iltaisin ajatuspankki melko loppuun asti ammennettu ja ajatus koneen avaamisesta vielä illalla uudestaan ei kiehdo juurikaan. Mieluummin vaikka pyörittelee hartioita, kokkaa oman kullan kanssa tai käy treenaamassa. Siksi koko kevään ajan blogi on elänyt lähinnä Instagramin puolella. Kuvan tai kaksi olen ehtinyt arjen keskeltä postaamaan.

Tänään alkoi työurani ensimmäinen kunnon 4-viikkoinen kesäloma ja olen aivan kummissani. Ja myös onnessani. Nyt on aikaa oikeasti keskittyä itseensä ja omiin ajatuksiin. Lomaani en ole suunnitellut juurikaan, vaan kalenterissa lukee ainoastaan ”LOMA”.  Taustalla soi The LA'sin biisi There she goes:

Kesäomalla lupaan kirjoitella loman raikastamin aivoin ja jakaa kuvaterkkuja Suomen etelästä, Hangosta.

Ihanaa alkanutta heinäkuuta jokaiselle – kuluu se sitten töiden tai lomailun merkeissä!

Kuvista kiitos Janille ja Sony Xperia Z2:lle.