29.1.2013

Avaa ovi mahdollisuuksille


Haluan kirjoittaa aiheesta, jota olen pohtinut paljon viime aikoina: mahdollisuudet ja niiden hyödyntäminen. Ajatus tuli mieleeni bussipysäkillä seistessäni ja tässä unelmatyön hakemisen lomassa. 

Osalle ihmisistä ovet aukeavat helpommin kuin toisille. Miksi? Vai onko niin, että ovet ovat avoimina meistä jokaiselle, mutta vain osa uskaltaa tarttua ovenkahvaan ja tempaista oven auki?

Maanantaina seistessäni bussipysäkillä bussi noukki minut kyytiinsä. Seuraavana päivänä päätinkin kokeilla miten käy, jos seisonkin 50 metrin päässä pysäkistä, kasvot suunnattuina väärään suuntaan. Bussi ajoi ohi. 

Uskon siihen, että meidän tulee olla virittäytyneitä meille aukeaville mahdollisuuksille ja valmiita menemään niitä kohti. Meidän on suunnattava nenämme oikeaan suuntaan ja kohti sitä, mitä tavoittelemme. Toki perille pääsee ilman suuntaakin - mutta se vie vain huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa.  On myös muistettava, se että suunnan kadottaminen ei aina ole pahaksi. Sekin voi avata uusia ovia, joiden taakse kurkata. 

Energistä alkanutta viikkoa! 


27.1.2013

Sisustusliike Teatteri

Turun keskustan sydämessä, vanhassa punaisessa kivitalossa sijaitsee yksi kaupungin parhaista sisustusliikkeistä - Teatteri

Liike on kaunis kuin ruusunnuppu. Teimme sinne tutkimusmatkan Sipoosta kylään tulleiden ystäviemme kanssa. Tässä pieniä kurkkauksia siitä, mitä bongasimme:



 





Teatterista löytyy laaja valikoima kauniita kuoseja, niin seinille kuin huonekaluillekin. Teatteri tuo maahan muun muassa näitä brändejä:



Ja mikä parasta, liikkeestä saa ystävällisen palvelun lisäksi tapettien ja kankaiden malleja kotiin mallattavaksi, jos ei osaa tehdä päätöstä heti ja haluaa nukkua yön yli.

Teatterissa näytteillä olevien Florence Broadhurstin tapettikuosien taustalta löytyy mielenkiintoinen tarina:  "Broadhurst (1899-1977) oli australialainen suunnittelija ja eksentrikko. Hänen käsinpainetut tapettinsa mullistivat 60–70 -luvuilla sisustussuunnittelun tuoden tälle taideteollisuuden saralle tuoteperheen, joka nautti vaatetuspuolelta tunnettua ylellisyyden leimaa. Muotitietoiset sisustajat halusivat seinilleen Broadhurstin tapetit, sekä ikkunoihin ja kalusteille Broadhurstin kankaat. Florence itse eli kuten julisti ja kietoi oman elämänsä salaperäisyyden verkkoon.

Florencen kuoleman jälkeen mallisto hävisi, kunnes David Lennie osti australialaisen Signature Printsin, joka omisti oikeudet jo miltei tuhoutuneeseen arkistoon. 90-luvun alussa Signature Prints, Lennien johdolla, ryhtyi entistämään kuluneita seuloja. Arkistoista löytyi n. 530 erilaista mallia, joista Signature Prints nykyään julkaisee uuden malliston vuosittain." 
Lähde: Teatteri 
Päästyämme sisustuskaupoilta kotiin, Aino 11-vee ja Selma 9-vee innostuivat sisustuksesta niin paljon, että sisustimme oman unelmatalomme leikkelemällä lehdistä ihania huonekaluja. Siinä vierähti tunti jos toinenkin haaveillessa...




22.1.2013

Kuinka tehdä kärpäsestä härkänen?

On juhlan aika! Tämä on järjestyksessään 100. postaus, jonka julkaisen!

Oheinen kuva aiheutti eilen pienen sanamyrskyn Facebookin puolella. Kuva on siis Facebook-profiilissani bannerikuvana. Kuvan tarkoituksena on tuoda esille omaa rakasta Maanantaista sunnuntaihin -blogiani. Täällä blogissa käsittelen arkisia asioita nostaen ne arvoiseensa valoon.

 Kuva tiivistää sanasodan keskeisen teeman: suomen kielessä viikonpäivät kirjoitetaan pienellä. 
Tuo S-kirjain oli se, josta kaikki sai alkunsa.

Sanasota lähti liikkeelle siitä, että eräs suomen kielen oikeaoppisesta käytöstä erittäin tarkka FB-kaverini kommentoi kyseistä kuvaa: "Maanantai ja sunnuntai ovat viikonpäiviä ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella"

Seuraavaksi muutamat muut FB-ystäväni puolustelevat kuvaan valittuja fontteja sekä blogin nimeä. Tästä FB-kaveri sai vettä myllyynsä ja vastasi syyttämällä nykynuorisoa siitä muodista, ettei omaa äidinkieltä enää nykyään osata.

Vastasin kommenttiin seuraavasti: "Typografiassa leikitellään isoilla ja pienillä kirjaimilla. Tyyliseikka tässä tapauksessa. Kirjoitin aikoinaan äidinkielestä laudaturin ja työkseni mainostoimistossa teen oikolukua päivittäin, eli eipä ole nykynuorison kielioppi pääsyt ihan rempalleen :)"

Kärpäsesta alkoi huolestuttavasti kasvaa härkänen, kyseisen FB-kaverin kommentointi meni seuraavaksi henkilökohtaisuuksiin. Tämä nostatti useat muut FB-kaverini puolustamaan paitsi kuvan typografisia valintoja myös minua. 

Keskustelun sävy alkoi muotoutua epäasialliseksi ja kyseinen FB-kaveri veti kommentointiin mukaan täysin epäolennaisia aiheita samalla loukaten monen ihmisen tunteita. 
FB-kaveri syytteli muun muassa mainosmaailmaa ja nykynuorisoa suomen kielen rappeuttamisesta sekä kyseisen kuvan viestinnällistä ilmetta puhkikuluneeksi, hämähäkin seitteihin peittyneeksi so last season -kamaksi. Kirsikkana kakun päällä hän rinnasti kuvan muun muassa Kokoomuksen vaalimainontaan.

Mikä oli oma reaktioni tähän? Kun seuraavana aamuna tuon sananvaihdon jälkeen avasin koneen ja kävin kurkkaamassa FB:ssä miten maailma makaa, yllätyin. Ensireaktioni oli lähinnä huvittunut, epäuskoinen ja hämmentynyt. Keskustelu oli paisunut aikamoiseksi. Raikasta ajatustenvaihtoa ja mielipiteiden ilmaisua kaivataan aina. Mutta hyvän maun raja on mielestäni ylitetty silloin, kun kritiikki menee henkilökohtaiselle tasolle ja turpiin vetämis -kommentteihin. Vaikkakin sarkastinen sävy tulee tämänkin keskustelun analysoinnissa toki huomioida, ei kaikkia sanomisia voi selitellä  jälkiviisaana myöhemmin sarkasmiksi. 

Facebook on viestintäkanavana kevyt ja viihteellinen. Kuitenkin, painavaa asiaa ei voi paketoida hattaroihin tai pyyhkäistä huolettomasti maton alle. Tästäkin sanahässäkästä moni sai pahan mielen ja osan vereanpaine kohosi huolestuttaviin lukemiin. 

Hyvä asia on se, että jokainen vastaa omista näkemyksistään omalla nimellään Facebookissa, ei ole mahdollista piilotella nimimerkin takana ja huudella törkeyksiä nimettömänä. Loukkaukset ja kehut saavat kasvot. Positiivista on myös se, että sanoilla on seuraamuksia.  Tästä kuvaavana esimerkkinä suomalaispoliitikoiden blogipostauksissa ja Facebookissa päästelemät möläytykset, jotka ovat johtaneet muun muassa möläyttäjän virka-aseman menettämiseen.

Tervettä kritiikkiä saa aina antaa, mutta toisen asioiden repiminen pois asiayhteyksistään sekä asioiden loputon jahkaaminen on mielestäni turhaa.

Tähän illan viihteeksi haluan tuoda teille näytille tuon keskustelun kulun. Osallisten nimet on vaihdettu hedelmien kuviksi, jotta keskustelun absurdius välittyy ja kukin kommentoija saa pysyä nimettomänä. Omat kommenttini merkitsin tähdellä.

Enjoy!








Mitä mieltä olet aiheesta? Feel free to comment.

21.1.2013

Kaiuttimet ja kolme kaupunkia

Starttasimme Janssonin kanssa jo aamutuimaan Turusta kohti Helsinkiä. Päivän agendana oli noutaa Magneplanar SMGc -kaiuttimet Helsingistä, ajaa Hankoon viemään kaiuttimet ja kiitää takaisin Turkuun, jotta Jansson ehtii tenttiinsä iltapäivällä.  

Saimme siinä samalla oikein kunnon road tripin. Matkalla oli meille myös toisenlainen merkitys: se auttoi meitä oivaltamaan, että välimatkat ovat vain välimatkoja. Hyvällä asenteella eri kaupungeissa asuminen ei loppujen lopuksi tunnu niin kurjalta. Se pitää nähdä mahdollisuutena. Ja ovathan Turku, Helsinki ja Hanko kiistatta Suomen kolme kauneinta kaupunkia! 

Olimme kolkuttelemassa Classic audion ovella heti liikkeen avauduttua. Pakko todeta, että liikkeen sisustuksessa on eittämättä tyyliä ja särmää. Samoin kuin asiakaspalvelussa. Classic audio on erikoistunut käytettyihin, huolella valikoituihin äänentoistolaitteisiin, joita he sekä myyvät että ostavat. Heidän mottonaan onkin: "Kierrätä, tuet kestävää kehitystä!"



Ennen lopullista ostopäätöstä, saimme istahtaa nojatuoleihin nauttimaan Magnepanin äänenlaadusta. Ja soivathan ne makeasti. Jos laittoi silmät kiinni, saattoi kuvitella olevansa Kate Bushin live-keikalla eturivissä.

 Kaupat hierottiin hyvään hintaan ja mukaan lähti myös vahvistin sekä Pioneerin cd-soitin. Suuntasimme rantareittiä Helsingistä kohti Hankoa. 

Tämä kyltti! Viime kesän vietin kesä-helsinkiläisenä ja aina nähdessäni tämän kyltin Ruoholahden lähistöllä, alkoi mielessä hiukan jäytää koti-ikävä Turkuun ja Hankoon. 
 Aurinko oli kiltillä tuulella.  Se loisti kauneimpia säteitään tehden Hangon puutaloidyllin - jos mahdollista - vielä hieman tavallista hohtavammaksi. 
Heitimme kaiuttimet Janssonin Hangon työsuhdekämppään ja suuntasimme nappamaan pizzat Unosta.

 Luminen Hanko oli kaunis, salaperäinen ja rauhallinen. Söimme pizzat hyvällä ruokahalulla ja tuijotimme jäätynyttä merta. Aurinko lämmitti poskia ja tuntui, että siihen hetkeen voisi vaan jäädä lillumaan.
 Jansson hymyili kuin Hangon keksi uusien kaiuttimiensa ansiosta. (Ja ehkä vähän myös auringon ja hyvä seuran) Kotimatkalle lähtiessämme vilkutimme Hangon keksitehtaalle, joka toimi näissä tiloissa 1916-1940.

 Kuninkaantie vei meidät takaisin Turkuun. Jansson ehti kuin ehtikin ajoissa tenttiinsä. Itse riensin treeneihin ja sen jälkeen hiomaan opparin viimeisiä pilkkuja kohdilleen. 

Takana mukava päivä & syvällisiä keskusteluja automatkoilla!

18.1.2013

Maailman ympäri 60 sekunnissa




Mies, joka varmasti purjehtii*, on kuvannut itseään yhden sekunnin ajan eri maissa ympäri maailman ja koostanut siitä upean videon. 

Mietin vaan sitä materiaalin määrää, joka tällä Andrew Leesillä on täytynyt olla projektista tallella ja sen läpikäyntiin kulunutta aikaa... Mutta mikäs meillä tässä valmissa maailmassa? Meidän ei onneksi ole tarvinnut kuluttaa tuntisatoja tätä editoimalla, vaan voimme nauttia 60 sekunnin ajan tuon komean miehen maailmanympärysmatkasta. 

Enjoy!



PS. Varmasti purjehtii -termistä voit lukea lisää täältä ;)

Quote-kuvan lähde

15.1.2013

Kodin uusi ilme

Tätä päivää on odotettu!
Päätimme pistää olohuoneen ilmeen ihan uuteen uskoon. 

ENNEN:
Massivinen sohva hallitsi koko huonetta. Yhdessä tumman lilan seinän kanssa ne muodostivat melko synkän nurkan.


VÄLITILANNE:
Sohva sai lähteä. 




JÄLKEEN:

Divaanisohva lähti varastoon lepäämään, ja tilalle muutti tämä pitkäsäärinen lipastokaunotar. Siinä on paljon pieniä laatikoita ja esiin vedettävä työtaso. Jos kyllästyy tuijottelemaan pieniä laatikoita, voi kaapin ovet laittaa aina kiinni. Ikkunoiden viereen, erkkeriin tuli matalampi tummapuinen  lipasto, jonka päälle Janssonin orkideat saavat nyt muuttaa.

Lipastot löytyivät Turusta Hassisen kirpparilta.
Samaisesta paikasta löysin myös kauan etsimäni veden vihreän lasimaljan. Se pääsi isosiskonsa viereen paraatipaikalle!

Kirpparikierrokselta löytyi Kaarinan Ekotorilta tämä turkoosi karahvi.

Uusi lipasto toimii mahtavasti työpisteenä. Kun noin kauniin mööpelin ääreen istahtaa, on olo inspiroitunut. Jos ja kun inspis loppuu, voi työt laittaa syrjään ja sulkea kaapin ovet. Simppeliä!
Samaiselta reissulta löysin myös tosi tarpeellisen samovaarin. (Tämä on sarjassamme kiva alkaa perustella Janssonille -hankintoja.) Pitää siis järjestää useammin teeiltoja, nyt kun on kunnon välineet.

 Ja vielä. Tämä psykedeelinen pullo tarttui mukaani, koska se saa nauramaan. Voin hyvin kuvitella, että taiteilija, joka pullon on päättänyt maalata, on ollut hieman sienissä. Olisikohan peräti ollut sama herra, joka on maalannut Rulle-sedän olkkarin taulun?
Kirpparikierroksia kannattaa tehdä aina silloin tällöin - eteen saattaa osua vastaavan kaltaisia aarteita. Täältä voit lukea lisää bongauskierroksestani, joka suuntautui Turun seudun kirppareille ja antiikkiliikkeisiin.

Nyt menen juomaan teetä samovaarista, adios!