Liukuvärjätty jakku

Liukuvärjätty, pehmeän puuvillainen jakku saa minut tuntemaan oloni seesteiseksi ja samaan aikaan järjettömän tyylikkääksi. Tästä saan kiittää ystävääni Millaa, joka muuton yhteydessä tyhjensi aarrevaatekaappiaan. Jakku oli kuulemma alun perin
superalelöytö Vero Modan alerekistä, mutta se ei ole päässyt Millan päälle vielä kertaakaan. 

Nyt jakku ilahduttaa minua arjen keskellä – töissä & vapaalla. Pelkään vain käyttää sitä, sillä yleensä päivän ruokalistan voi
 lukea vaatteistasi. Toistaiseksi olen vielä onnistunut välttymään ketsuppitahroilta – joten fingers crossed.

Tässä seesteinen biisi sateisten marraskuun päivien keskelle:

Syksyn soundtrack ja työn imu

Hanko-niemelle on rantautunut syksy. Navakka tuuli puhaltaa milloin mistäkin.

 Tuntuu kuin kesä olisi hujahtanut salakavalasti ohi ja syksy hiipinyt tilalle. Aika on lentänyt niin vauhdilla!
Olen nyt ollut hankolainen kohta puoli vuotta.

Syksy on uusien asioiden aikaa, mutta samalla myös hieman haikea ajanjakso, kun päivät lyhenevät ja valonmäärä vähenee. Päässä soi tällä hetkellä lähinnä tällaisia säveliä:

Olen tehnyt viime aikoina pitkää päivää töiden parissa. Aamulla herään viiden-kuuden maissa ja suuntaan kohti Helsinkiä.
Illalla olen kotona Hangossa takaisin kuuden-seitsemän aikaan. Moni kyselee jatkuvasti, miten jaksan.

 Työni mainonnan ja viestinnän tuottajana on kuitenkin niin inspiroivaa ja kollegat Superlouderissa mukavia, että herään
 joka aamu onnellisena siitä, että teen juuri tätä työkseni.  Lisäksi vapauteni yrittäjänä on hienoa, olen oman kelloni herra -
tai pitäisikö sanoa neiti. Etäpäivinä ehdin latailla rauhallisessa Hangossa akkuja, jotta jaksan taas reissata.

Olen perehtynyt työn imuun, ja uskon tuntevani sitä juuri nyt, juuri tässä positiossa. Törmäsin myös Työterveyslaitoksen
sivuilla testiin, jolla kuka tahansa voi testata oman työn imunsa tasoa. Itse sain tulokseksi 5,9/6, mikä tarkoittaa,
että testin mukaan tunnen työssäni päivittäin ja usein työn imua.

Valoa syksyyn!

Kuvakrediitit: kuva Hangon rannalta ja meidän villan pihasta, Peter Silvendoin

Jean-Clauden aamuvenyttely

Well hello! Jean-Claude Van Damme venyy.

Kuva: The Epic Split feat. Van Damme - Volvo Trucks

 Olen nyt katsonut tämän pätkän noin seitsemän kertaa alusta ja haukkonut henkeäni.

Volvo onnistui taas havahduttamaan, isolla hoolla. 
Viimeksihän Volvo Trucks hätkähdytti tällä ballerina-tempulla.

Jean-Claude Van Dammen, 53, tähdittämä uusin spotti on osa Volvo Trucksin näyttävien ja vaikuttavien stuntti-
videoiden sarjaa. Spotti on kuvattu yhdellä otolla Madridissa, suljetulla kiitoradalla. Ajoitus on keskeisessä roolissa;
Van Dammen tehdessä täydellisen splitin kahden liikkuvan rekan sivupeilien päällä, erkanevat rekat toisistaan. Spotin
 ohjaajan Andreas Nilssonin mukaan kuvausryhmän tunnelma oli kuvaustilanteessa todella jännittynyt. Temppua oli
treenattu kolme päivää ja lopputulos kuvattiin yhdellä otolla. Otos oli kuvattava juuri oikeaan vuorokauden aikaan, jotta
 filmille saatiin tallentumaan ohjaajan toivoma auringonvalo. Tärkeässä roolissa olivat myös rekkakuskit, joiden saumaton
 peruutus täydessä synkassa toimi nappiin.

Spotin kohderyhmänä eivät ole ainoastaan rekkakuskit vaan myös nuoret, jotka miettivät tulevaisuuden ammattia,
 valottaa Volvo Trucksin PR-johtajan Anders Vilhelmsson. Hänen mukaansa heidän tavoitteenaan on tehdä rekkakuskin am-mattia mediaseksikkääksi ja lisäksi tuoda uutta Volvo Trucksin mallia tutuksi. Vilhelmsson tiedostaa, että jokaisen mainosta-jan on pystyttävä reagoimaan muuttuvaan median kenttään; kyettävä tavoittamaan miljoonittain ihmisiä suhteellisen pienellä
panostuksella. Ja Volvo Trucksin tämänkertainen panostus todellakin kannatti. Tällä hetkellä kyseinen spotti on niittänyt yli
 26 miljoonaa katselukertaa YouTubessa. Joku muukin lisäkseni on hengästynyt tätä katsoessaan.

PS. Tuli jotenkin sellainen olo, että olisi hyvä venytellä useammin.

Ei ihan tavallinen isä

Kuka kutsuu aamupuuroa ”rottweileriksi”? Kuka nimittää itseään "johtajaksi" ja osaa kaikki maailman sananmuunnokset? Vastaus on perin helppo tämän hepun lähipiirille. Vastaus on tietenkin isäni Peter.

Tai Petteri, Peteri, Petu, Peetu, Silveri, iskä, pappa, mitä näitä nyt on – rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin poispäin.

Palataan vielä alkuun hetkeksi. Isälläni ja vaarillani on tapana väännellä sanoista erilaisia sananmuunnoksia – mitä kaksimielisempiä sen parempi. Niinpä esimerkiksi aamupuuron kehityskaari rottweileriksi on kehittynyt jotenkin näin:

Puuro

à josta sananmuunnos roopu (käytetään arjessa myös sanaan rotpu)

à josta ihme väännös rotikka

à josta outo assioaatio ja yhdistelmä rottweileriksi, tai rotikkavaileriksi.

Lapsuudessani isälläni oli tapana kertoa karmivimmat iltasadut – jopa niin pelottavat, etten uskaltanut nukahtaa. Tarinoiden sankareina vaihtelivat Kammo-sammakko tai lapsia syövä Vampyyrilepakko. Leikit olivat myös asteen verran rajumpia kuin keskivertoperheessä. Leikimme kotileikkien ja hipan sijaan isämme kanssa muun muassa Vankilanjohtajaa ja Pierukammaria. Isäni erikoisuuksiin kuului myös perustaa erilaisia kerhoja, joihin päästäkseen lasten oli suoritettava erilaisia hulluja tehtäviä. Sukelluskerhoon päästäkseen piti pidättää hengitystään niin että silmät pullistuivat päästä ja Barbi-kerhoon päästäkseen piti maksaa isälle viisi markkaa. Isä kuitenkaan ei koskaan muistanut perustaa Barbie-kerhoa, vaikka hyväuskoisilta jäsenehdokkailta liittymismaksut keräsikin… (Barbie-kerhon ainaisjäsenyyttä edelleen odottellen…)

Osaa isäni myös väläyttää ja vakuuttaa. Hänen vahvuuksiaan ovat suorapuheisuus ja rehtiys. Upeita ominaisuuksia ihmisessä. Hän sanoo asiat aina juuri niin kuin ne ovat. Isäni nauttii maailman katsomisesta kameran linssin läpi. Vaikkei hän enää tee sitä työkseen, kulkee kamera silti matkassa hänen lukuisilla reissuillaan saaristossa. Olen onnellinen siitä, että hän saa nyt toteuttaa valokuvausta enemmän omaehtoisesti ja kuva-aiheensa vapaasti valiten. Hänen valokuvansa ovat vangitsevia! 

Kun isälleni tuli tänä vuonna eteen 50-vuotissyntymäpäivä, ei hän halunnut viettää sitä mitenkään kummemmin. Laitoimme vain ruokaa yhdessä perheen kesken. Kuitenkin koko päivän hänen luonaan lappasi väkeä kuin pipoa. Se kertoo mielestäni siitä, että hänellä on laaja ystäväpiiri, joka välittää hänestä aidosti.

Isä on ollut minulle aina sielunkumppani ja vaikka hän on ollut paljon merillä ja poissa luotani, on meillä luottamuksellinen suhde. Nyt aikuisiällä hän on tsempannut ja sparrannut minua etenkin yrittäjäksi ryhtymisen suhteen.  Se oli yksi tähänastisen elämäni vaikeimmista ja rohkeimmista päätöksistä – enkä ole katunut! Isäni on kasvattanut minulle terveen itseluottamuksen kiusaamalla minua maailman tappiin asti huonolla pieruhuumorillaan -  kuitenkin samaan aikaan aidosti välittäen.

Hyvää isänpäivää kaikille isille ympäri maailman!

Syksyn sitruksinen vitamiinipommi

Hiphei! Tässä vinkki siihen, miten meillä pysytään energisinä ja terveinä läpi pitkän pimeän kauden, jolloin muumitkin nukkuvat talviunta. 

Yrttinen sitruuna-inkiväärijuoma herättää takuuvarmasti aamu-unisimmankin. 

Se on iisi ja nopea valmistaa vaikka aamuhötäkän keskellä. 

Tarvikkeet:

Raikasta vettä

Inkivääriä

Minttua / sitruunamelissaa

Sitruunan mehu / sitruunamehutiviistettä

Hunajaa tai ruskeaa sokeria makeutukseksi

 

Tee näin:

Paloittele inkivääristä pieniksi paloiksi jaa laita palat blenderiin. Leikkaa joukkoon tuoretta minttua tai sitruunamelissaa, lisää vesi ja sitruunamehu (oman maun mukaan) sekä lopuksi hunaja. 

Sekoita blenderissä hetken aikaa, jotta inkivääri ja minttu menevät aivan pieneksi silpuksi. Juoma on väriltään reippaan vihreä.

Nauti!

Alkuperäisen reseptin olen oppinut ystävältäni Justukselta - kiitokset kuuluvat siis hänelle!

Kuvat © Maanantaista Sunnuntaihin