Niin paljon on tapahtunut, niin vähän aikaa kirjoittaa

Kun joku kysyy, mitä tein viime viikolla, en välttämättä osaa suoralta kädeltä antaa yhtä, selkeää vastausta.  Se johtuu ainoastaan siitä, että jatkuvasti tapahtuu niin paljon. Menen vaan vauhdilla enkä turhaan pysähdy miettimään. On niin kiire, että täytyy pitää lakista kiinni. Työni on melko hektistä ja siihen lisää oman lisänsä tuo vielä pitkä työmatka.

 Toisinaan olisi kuitenkin äärettömän tärkeää muistaa pysähtyä, hengähtää hetki ja vain olla. 

"Vain oleminen"  on minulle sietämättömän vaikeaa. En osaa olla aloillani tekemättä mitään. 

Koko ajan pitää olla jotain mitä lukea, selata, katsoa, koskea, tehdä, muovata.

Nyt olen ottanut tavoitteekseni itselleni sellaisen hyvän hölläilyn. Aion viettää nolla-aikaa parin viikon verran - kai sitä voisi joululomaksikin nimittää. Tavoitteenani on olla vaan ja tuijottaa Hangon ulappaa, tai kävellä päättömästi Turun kaduilla tai viettää tuntikausia jossain Helsingin kahvilassa upottautuen kaakaomukiin. 

Kuvasta kiitos Miralle!

Maanantaista sunnuntaihin on mukana Kotona Hangossa -sivustolla

Iloisia uutisia! 

Maanantaista sunnuntaihin ylpeänä tiedottaa, että olemme mukana Kotona Hangossa - Hemma i Hangö -sivustolla, joka kokoaa yhteen Hanko-elämää täällä asuvien bloggaajien silmin. 

Mikä hienointa, sivustolla on mukana todella monenlaisia blogeja ja eri ikäisiä bloggaajia - niin parikymppisiä kuin kuusissakymmenissä olevia. Sivuston idean synnyttäjänä on toiminut ihana naapurini Nana Närhi, joka tunnetaan paitsi laadukkaan viestinnän tuottajana myös Villa Himan puotipuksuna ja nyttemmin jopa kiinteistönvälitäjänä. Nanassa ihailen sitä, että hän saa asioita aikaan - rennoin rantein. Siitä osoituksena on myös Kotona Hangossa -sivusto. Iso kiitos sivuston layoutista kuuluu Villa Hottentotin Marille!

Ja lopuksi palataan vielä siihen kysymykseen, joka monella varmasti pyörii mielessä: Miksi me kesän alussa muutimme Hankoon? Mitkä syyt olivat taustalla? Mistä moinen älynväläys?

 Siitä voit lukea lisää täältä.

Adventtikynttilä tuo joulun

Ihaninta on se, kun on jotain mitä odottaa! Näin joulun alla etenkin pikkuihmisten odotusta voi helpottaa laskemalla päiviä jouluun. Siksi joulukalenteri on aivan mahtava keksintö - myös meille vähän isommille.

Meillä on ollut perinteenä hankkia adventtikynttilä. Kynttilän ideana on se, että sen kyljessä on numerot 1-24 ja sitä poltetaan joka päivä pienen pätkän verran. Tänä vuonna sain adventtikynttilän lahjaksi äidiltä (Granitista).

Mutta olen todella onnekas: minun ei tarvitse tyytyä vain yhteen joulukalenteriin. Olen nimittäin ollut vuoden aikana niin kilttinä, että sain kolme erilaista joulukalenteria, yay!

Ehdoton ykkössuosikkini on tämä hurmaava Pikkumyyrä-kalenteri. 

Vinkvink: näitä on saatavilla ainakin Turusta, Pienestä Kirjapuodista.

PS. Tiesitkö, että ensimmäisen painetun joulukalenterin toi aikoinaan markkinoille saksalainen Gerhard Lang -yhtiö. Adventtikalenterin ovat Suomeen tuoneet partiolaiset. 

Tessi Fazer näki Ruotsissa kalenterin ja ehdotti, että Partiotytöt kehittäisivät Suomeen omanlaisen kalenterin. Ekan kalenterin suunnittelusta vuonna 1947 vastasi Ulla von Wend. 

Aluksi kalentereiden myynti takkusi Suomessa, sillä kalenterin ideaa ei ymmärretty. 

Kuitenkin jo 1950-luvulla adventtikalenterit alkoivat yleistyä meillä. (Lähde: jokamiehen höpönlöpön-tarinakirja eli Wikipedia)

Luumun lila laukku

Lila on aina ollut lempivärini. Ja kun sain mahdollisuuden ideoida itselleni uniikin laukun, ei värin valinnassa ollut ongelmia.

SMI illimité suunnittelee laadukkaasta, suomalaisesta villakankaasta laukkuja ja vaatteita. 

Kauniit, loppun asti hiotut tuotteet suunnitellaan ja tehdään Suomessa. Merkin takana hyörii hurmaava Sanni Ihamuotila, joka haluaa vaalia suomalaisen käsityön perinnettä. Tutustuin häneen SkiExpossa, jossa hän oli esittelemässä villakankaasta tehtyjä lumilautailuvaatteita. Huipputyyppi! 

Kun tilasin Sannilta laukun, sain itse ideoida sen värin, materiaalit ja yksityiskohdat. Mittasimme jopa senttimitalla puhelimeni mitat, jotta se mahtuisi varmasti laukun sisälle tulevaan taskuun ja lisäsimme myös laukkuun vuorin, jotta siellä voisi roudata paremmin treenivaatteita.  Tunsin itseni hetken ajan muotisuunnittelijaksi - mutta Sannille kyllä kaikki kunnia laukun suunnittelusta ja todella taidokkaasta toteutuksesta. 

Laukku toimitettiin kolmessa viikossa postilla kotiin - ainakin melkein. Olin intopäissäni kirjoittanut osoitteekseni vain Bulevardi 13, ilman mitään kaupunkia. Laukku oli matkalla eksynyt Helsingin Bulevardille, mutta löysi lopulta tiensä Hankoon asti ;)

Uskon, että tästä tulee luottokassini ja se saa ilahduttaa minua tulevilla reissuillani - niitä kun kertyy viikottain paljon tätä Suomen rannikkoa eestaas suhatessa.

Laukku SMI Illimité, mekko Lontoosta Camdenin markkinoilta, riipus Noa Noa, kengät Nilsson, sukkikset Indiska

Kuvista iso kiitos Janssonille!

Liukuvärjätty jakku

Liukuvärjätty, pehmeän puuvillainen jakku saa minut tuntemaan oloni seesteiseksi ja samaan aikaan järjettömän tyylikkääksi. Tästä saan kiittää ystävääni Millaa, joka muuton yhteydessä tyhjensi aarrevaatekaappiaan. Jakku oli kuulemma alun perin
superalelöytö Vero Modan alerekistä, mutta se ei ole päässyt Millan päälle vielä kertaakaan. 

Nyt jakku ilahduttaa minua arjen keskellä – töissä & vapaalla. Pelkään vain käyttää sitä, sillä yleensä päivän ruokalistan voi
 lukea vaatteistasi. Toistaiseksi olen vielä onnistunut välttymään ketsuppitahroilta – joten fingers crossed.

Tässä seesteinen biisi sateisten marraskuun päivien keskelle:

Syksyn soundtrack ja työn imu

Hanko-niemelle on rantautunut syksy. Navakka tuuli puhaltaa milloin mistäkin.

 Tuntuu kuin kesä olisi hujahtanut salakavalasti ohi ja syksy hiipinyt tilalle. Aika on lentänyt niin vauhdilla!
Olen nyt ollut hankolainen kohta puoli vuotta.

Syksy on uusien asioiden aikaa, mutta samalla myös hieman haikea ajanjakso, kun päivät lyhenevät ja valonmäärä vähenee. Päässä soi tällä hetkellä lähinnä tällaisia säveliä:

Olen tehnyt viime aikoina pitkää päivää töiden parissa. Aamulla herään viiden-kuuden maissa ja suuntaan kohti Helsinkiä.
Illalla olen kotona Hangossa takaisin kuuden-seitsemän aikaan. Moni kyselee jatkuvasti, miten jaksan.

 Työni mainonnan ja viestinnän tuottajana on kuitenkin niin inspiroivaa ja kollegat Superlouderissa mukavia, että herään
 joka aamu onnellisena siitä, että teen juuri tätä työkseni.  Lisäksi vapauteni yrittäjänä on hienoa, olen oman kelloni herra -
tai pitäisikö sanoa neiti. Etäpäivinä ehdin latailla rauhallisessa Hangossa akkuja, jotta jaksan taas reissata.

Olen perehtynyt työn imuun, ja uskon tuntevani sitä juuri nyt, juuri tässä positiossa. Törmäsin myös Työterveyslaitoksen
sivuilla testiin, jolla kuka tahansa voi testata oman työn imunsa tasoa. Itse sain tulokseksi 5,9/6, mikä tarkoittaa,
että testin mukaan tunnen työssäni päivittäin ja usein työn imua.

Valoa syksyyn!

Kuvakrediitit: kuva Hangon rannalta ja meidän villan pihasta, Peter Silvendoin

Jean-Clauden aamuvenyttely

Well hello! Jean-Claude Van Damme venyy.

Kuva: The Epic Split feat. Van Damme - Volvo Trucks

 Olen nyt katsonut tämän pätkän noin seitsemän kertaa alusta ja haukkonut henkeäni.

Volvo onnistui taas havahduttamaan, isolla hoolla. 
Viimeksihän Volvo Trucks hätkähdytti tällä ballerina-tempulla.

Jean-Claude Van Dammen, 53, tähdittämä uusin spotti on osa Volvo Trucksin näyttävien ja vaikuttavien stuntti-
videoiden sarjaa. Spotti on kuvattu yhdellä otolla Madridissa, suljetulla kiitoradalla. Ajoitus on keskeisessä roolissa;
Van Dammen tehdessä täydellisen splitin kahden liikkuvan rekan sivupeilien päällä, erkanevat rekat toisistaan. Spotin
 ohjaajan Andreas Nilssonin mukaan kuvausryhmän tunnelma oli kuvaustilanteessa todella jännittynyt. Temppua oli
treenattu kolme päivää ja lopputulos kuvattiin yhdellä otolla. Otos oli kuvattava juuri oikeaan vuorokauden aikaan, jotta
 filmille saatiin tallentumaan ohjaajan toivoma auringonvalo. Tärkeässä roolissa olivat myös rekkakuskit, joiden saumaton
 peruutus täydessä synkassa toimi nappiin.

Spotin kohderyhmänä eivät ole ainoastaan rekkakuskit vaan myös nuoret, jotka miettivät tulevaisuuden ammattia,
 valottaa Volvo Trucksin PR-johtajan Anders Vilhelmsson. Hänen mukaansa heidän tavoitteenaan on tehdä rekkakuskin am-mattia mediaseksikkääksi ja lisäksi tuoda uutta Volvo Trucksin mallia tutuksi. Vilhelmsson tiedostaa, että jokaisen mainosta-jan on pystyttävä reagoimaan muuttuvaan median kenttään; kyettävä tavoittamaan miljoonittain ihmisiä suhteellisen pienellä
panostuksella. Ja Volvo Trucksin tämänkertainen panostus todellakin kannatti. Tällä hetkellä kyseinen spotti on niittänyt yli
 26 miljoonaa katselukertaa YouTubessa. Joku muukin lisäkseni on hengästynyt tätä katsoessaan.

PS. Tuli jotenkin sellainen olo, että olisi hyvä venytellä useammin.

Ei ihan tavallinen isä

Kuka kutsuu aamupuuroa ”rottweileriksi”? Kuka nimittää itseään "johtajaksi" ja osaa kaikki maailman sananmuunnokset? Vastaus on perin helppo tämän hepun lähipiirille. Vastaus on tietenkin isäni Peter.

Tai Petteri, Peteri, Petu, Peetu, Silveri, iskä, pappa, mitä näitä nyt on – rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin poispäin.

Palataan vielä alkuun hetkeksi. Isälläni ja vaarillani on tapana väännellä sanoista erilaisia sananmuunnoksia – mitä kaksimielisempiä sen parempi. Niinpä esimerkiksi aamupuuron kehityskaari rottweileriksi on kehittynyt jotenkin näin:

Puuro

à josta sananmuunnos roopu (käytetään arjessa myös sanaan rotpu)

à josta ihme väännös rotikka

à josta outo assioaatio ja yhdistelmä rottweileriksi, tai rotikkavaileriksi.

Lapsuudessani isälläni oli tapana kertoa karmivimmat iltasadut – jopa niin pelottavat, etten uskaltanut nukahtaa. Tarinoiden sankareina vaihtelivat Kammo-sammakko tai lapsia syövä Vampyyrilepakko. Leikit olivat myös asteen verran rajumpia kuin keskivertoperheessä. Leikimme kotileikkien ja hipan sijaan isämme kanssa muun muassa Vankilanjohtajaa ja Pierukammaria. Isäni erikoisuuksiin kuului myös perustaa erilaisia kerhoja, joihin päästäkseen lasten oli suoritettava erilaisia hulluja tehtäviä. Sukelluskerhoon päästäkseen piti pidättää hengitystään niin että silmät pullistuivat päästä ja Barbi-kerhoon päästäkseen piti maksaa isälle viisi markkaa. Isä kuitenkaan ei koskaan muistanut perustaa Barbie-kerhoa, vaikka hyväuskoisilta jäsenehdokkailta liittymismaksut keräsikin… (Barbie-kerhon ainaisjäsenyyttä edelleen odottellen…)

Osaa isäni myös väläyttää ja vakuuttaa. Hänen vahvuuksiaan ovat suorapuheisuus ja rehtiys. Upeita ominaisuuksia ihmisessä. Hän sanoo asiat aina juuri niin kuin ne ovat. Isäni nauttii maailman katsomisesta kameran linssin läpi. Vaikkei hän enää tee sitä työkseen, kulkee kamera silti matkassa hänen lukuisilla reissuillaan saaristossa. Olen onnellinen siitä, että hän saa nyt toteuttaa valokuvausta enemmän omaehtoisesti ja kuva-aiheensa vapaasti valiten. Hänen valokuvansa ovat vangitsevia! 

Kun isälleni tuli tänä vuonna eteen 50-vuotissyntymäpäivä, ei hän halunnut viettää sitä mitenkään kummemmin. Laitoimme vain ruokaa yhdessä perheen kesken. Kuitenkin koko päivän hänen luonaan lappasi väkeä kuin pipoa. Se kertoo mielestäni siitä, että hänellä on laaja ystäväpiiri, joka välittää hänestä aidosti.

Isä on ollut minulle aina sielunkumppani ja vaikka hän on ollut paljon merillä ja poissa luotani, on meillä luottamuksellinen suhde. Nyt aikuisiällä hän on tsempannut ja sparrannut minua etenkin yrittäjäksi ryhtymisen suhteen.  Se oli yksi tähänastisen elämäni vaikeimmista ja rohkeimmista päätöksistä – enkä ole katunut! Isäni on kasvattanut minulle terveen itseluottamuksen kiusaamalla minua maailman tappiin asti huonolla pieruhuumorillaan -  kuitenkin samaan aikaan aidosti välittäen.

Hyvää isänpäivää kaikille isille ympäri maailman!

Syksyn sitruksinen vitamiinipommi

Hiphei! Tässä vinkki siihen, miten meillä pysytään energisinä ja terveinä läpi pitkän pimeän kauden, jolloin muumitkin nukkuvat talviunta. 

Yrttinen sitruuna-inkiväärijuoma herättää takuuvarmasti aamu-unisimmankin. 

Se on iisi ja nopea valmistaa vaikka aamuhötäkän keskellä. 

Tarvikkeet:

Raikasta vettä

Inkivääriä

Minttua / sitruunamelissaa

Sitruunan mehu / sitruunamehutiviistettä

Hunajaa tai ruskeaa sokeria makeutukseksi

 

Tee näin:

Paloittele inkivääristä pieniksi paloiksi jaa laita palat blenderiin. Leikkaa joukkoon tuoretta minttua tai sitruunamelissaa, lisää vesi ja sitruunamehu (oman maun mukaan) sekä lopuksi hunaja. 

Sekoita blenderissä hetken aikaa, jotta inkivääri ja minttu menevät aivan pieneksi silpuksi. Juoma on väriltään reippaan vihreä.

Nauti!

Alkuperäisen reseptin olen oppinut ystävältäni Justukselta - kiitokset kuuluvat siis hänelle!

Kuvat © Maanantaista Sunnuntaihin

Anna tuulen tuivertaa

Länsituuli lennätti tänään luokseni ihania ihmisiä.

Syksyn tuuli tuivertaa Hangon rannoilla päättäväisesti vieden viimeisetkin lehdet Bulevardin puista. Tällaisina tuulisina, harmaina ja sateisina päivinä on ihaninta kulkea pitkä lenkki hiekkarannoilla ja sen jälkeen käpertyä hyvän ruuan & seuran kanssa neljän seinän sisälle. 

Kauas pois

Näissä maisemissa vietimme nautiskellen viime viikon.

Pian lisää, kunhan saan loput kuvat ladattua!

Tämän viikon toimisto

Tällä viikolla olen siirtänyt toimistoni tänne surffibaariin, Välimeren rannalle.

Kirjoittelen lisää matkan kohokohdista (kyllä, niihin lukeutuu myös dataus rantatuolissa), kun olen taas tehokkaampien yhteyksien tavoitettavissa.

Pilviä seinien sisällä?

Berndnaut Smilde osaa taikoa pilvihattaroita sisälle.
Hollantilainen valokuvaaja hallitsee myös sommittelun ja valaistuksen salat.

Ihastelkaa vaikka itse! 

Nimbus, 2010.

Nimbus Green Room, 2013.

Nimbus II, 2012.

Nimbus NP3, 2012.

Taianomaista viikonloppua!

Kuvat ja lisätietoa täältä.

Mansikkapizzaa ja hyvää mieltä

Suussasulava torstai Jennin kanssa mansikkapizzan äärellä, ilta-auringon helliessä poskipäitä. 

Otimme lautan Helsingin edustalta Liuskasaareen, ravintola Skifferiin. Mansikkapizza tai oikealta nimeltään "liuska" on ravintolan erikoisuus ja listan ylivoimaisesti suosituin annos. 

Mansikan kaverina makua täydensivät vuohenjuusto, rucola ja pinjansiemenet. Nam!

Ilta oli täynnä hyviä, syviä keskusteluja, herkkuja ja naurua. 

Ihmettelimme Jennin kanssa sitä, miten kumman kaunis kaupunki kesäinen Helsinki on. 

 Kun Liuskasaaresta jatkaa siltaa pitkin matkaa Uunisaareen, ja kääntää selän kaupungin keskustalle, näkee vain aavan meren. 

Kävimme myös Uunisaaressa vähän "kuntoilemassa" pizzan päälle. 

Kunnianhimoiseksi syksyn tavoitteeksi olen asettanut viisi leukaa... Will see!

 Illalla tallustelimme vielä lähikauppaan ostamaan 3 kaverin jäätelöä, jota saa Eirassa sijaitsevasta Laivurin valinnasta. Harmiksemme Laivuri oli jo ehtinyt sulkea ovensa, joten saimme tyytyä makustelemaan soijakaakaota. Mutta se oli todella hyvää!  Kotimatkalla kohtasimme puistossa seurueen, joka oli kokoontunut kynttiläillalliselle. Kyseessä oli Yhteismaa ry:n järjestämä tempaus, jossa kannustettiin kaupunkilaisia ottamaan tila haltuun ja siirtämään illallisensa ulkosalle. 

Ihanaa, että elokuussa on vielä lämpöisiä iltoja ja että elämässä on ihania ystäviä, jotka lämmittävät mieltä jokaikinen päivä! 

Kuvista 1,3,5 ja 6 suurkiitos Jennille!

Öky spektripöytä

"Unique design, one of a kind, hand-made, experiential sculpture."

John Fosterin suunnittelema Sparkle Palace Cocktail Table on väripilkku, joka hivelee silmää. 

Kaiken lisäksi huoneeseenhan ei tarvita enää tapetteja, kun pöydän heijastamat kuviot hoitavat seinien värittämisen :)

Ja vielä kurkkaus hintalappuun... Tai ehkei sittenkään.

Kuvat täältä.