21.4.2012

Lista listoista

Listat ovat sitten ihania.

En pystyisi elämään ilman listoja. Ne ovat melkein kuin luottoystäviäni, joiden vastuulle luotan asioitani.

Kauppalista, TO DO -lista, mitä pakkaan mukaan reissuun -lista, miten täytän muuttolaatikot -lista, siivouspäivän lista...

Listoissa parasta on se, että:
  1. Ne auttavat harmaita aivosolujani muistamaan kaiken tarpeellisen (ja tarpeettoman).
  2. Ne auttavat asioiden mittasuhteiden hahmottamisessa.
  3. Ne priorisoivat asiota.
  4. Ne tuovat maailmaan ihanaa logiikkaa ja järjestystä.
  5. Ne saavat aikaan turvallisuuden tunnetta.
  6. Ne luovat vallantunnetta oman ajankäytön hallinnasta.
  7. Ne osoittavat, kuinka tehokas tai saamaton olen ollut. (Voi sitä nautintoa, kun voi viivata yli jonkin asian TO DO -listalta!)
  8. Niitä pystyy laatimaan kuka tahansa.
  9. Ne kertovat aina myös jotain laatijastaan.

Palatakseni vielä listan kohtan yhdeksän hieman syvällisemmin, listoilla on tosiaan tapana viestiä kirjoittajastaan jotain. Ystäväni oli tuonut juhlien jälkeen baarista yhden illan jutun kotiinsa ja huomasi vasta seuraavana aamuna unohtaneensa vahingossa jääkaappinsa oveen näkyvälle paikalle oman muistilistansa. Lista oli aivan tavallinen, pese pyykkiä, vie roskat, käy kaupassa jne. Eilisiltaisten juhlien aikana ystäväni naapuri oli kuitenkin lisännyt kiusallaan listalle "Piilota stringit ja give him a blow job".

Rajattomasta rakkaudestani listoja kohtaan on lähipiirissäni kehittynyt jo sen asteinen naurun aihe, että äitini osti minulle Elämäni listat -kirjan. Se on täynnä erilaisia otsikoituja asioita, joita kirjan omistaja sitten voi listata. Ai miksi? No omaksi huvikseen tietenkin.

Usko tai älä, olen myös innolla ja hartaudella täyttänyt kyseisen kirjan sivuja.




17.4.2012

Pahvin palkinto meni oikeaan osoitteeseen!


Markkinointiviestinnän Toimistojen Liiton MTL:n vuosittain järjestämän Pahvi 2012 -mainoskilpailun palkinto meni prikulleen oikeaan osoitteeseen!

Oma suosikkiehdokkaani, Helsinki Mission "Kadonnut tytär" keräsi voittajan osan kaikista 11 000 annetusta äänestä. Minua Helsingin sanomissa julkaistu mainos kosketti omakohtaisuudellaan ja aitoudellaan. Samoilla linjoilla olivat myös muut äänensä mainokselle antaneet:


”Mainos puhuttelee meitä kiireessä eläviä; mikä olikaan tärkeintä. Ne ihmissuhteet.”
”Olen mainoksessa haettu kadonnut tytär. Mainos on koskettava ja ajankohtainen.”
”Mainos menee hauskan puhuttelevasti asian ytimeen.”
”Mainoksen toteutus oli älykäs ja humoristinen vaikka aihe on vakava. Tämä mainos upposi minunkin kovan kuoren läpi.”
”Se oli inhimillinen, herättävä ja kikkailematon.”




Tänä vuonna äänensä antaneita oli ennätysmäärä aiempiin vuosiin verrattuna. Äänestäjät myös perustelivat valintojaan aikaisempia vuosia hanakammin. "Kommentit osoittavat, että mainonta kiinnostaa ja sitä seurataan. Äänestäjät arvostavat selkeää ja pysäyttävää sanomaa, hyvää visuaalista toteutusta ja yllätyksellisyyttä. Uudet näkökulmat, omakohtaisuus, tunteisiin vetoaminen sekä älykäs ja lämmin huumori koetaan myös palkitsevina." HS Pahvi 2012  -raati

Lue lisää aiheesta täältä.

15.4.2012

Veeran luontovartti

Harmaa mössöilma sai vihdoinkin riittää! Sunnuntain kunniaksi paistoi ihana kevätaurinko, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ylös, ulos ja lenkille.

Kaivoimme Janin kanssa pyörät kellarista ja suuntasimme Turun kauneimpiin maisemiin: Ruissaloon. Sinne oli näemmä juuri tänään päättänyt kaivautua esiin koko Turku vauvasta vaariin. Päätimme siis valita päätieltä jonkun ihan randomin sivupolun ja lähteä kurkkaamaan, mitä sen päästä löytyisi.

Matkan määränpäähän ei ole tärkeintä vaan matkanteko. Lämmin ilma hohkasi jo ihanasti ja polun varrella saimme todistaa kahden sammakon vauvojentekopuuhia. Pakko todeta kyllä, että todella verkkaista puuhaa tuo. Tai ehkä he olivat vielä kevätkohmeessa?


Bongasimme myös kevään ekat sinivuokot!


14.4.2012

Bye bye kengät!

Tänään päätin, että olen kyllästynyt tähän omistamaani kenkävuoreen.
Säästin ainoastaan ne kengät, joita käytän varmasti.
Luovuin yli siis puolista omistamistani popoista.

Nyt olo on ihanan kevyt.



2.4.2012

Sister's day

Viime lauantaina sain mahtavan yllätyksen Turkuun!

 Siskoni Iran.
On harvinaista herkkua saada hänet kylään.
Hänellä on juuri takana yo-kirjoitusurakka, ja voin sivustaseuraajana todeta, että yksin oman itsensä ja kirjojen kanssa istuminen on jättänyt pienoisen jäljen häneen. Soittaessani hänelle lukuloman aikaan, ihmettelin miksi hän kuiski ja hönki puhelimeen kuin pelästyneenä. Sain kuulla olleeni eka, jonka kanssa hän puhui sinä päivänä (poislukien hän itse). Usein kuultu kommentti oli myös: "Pesin hiukset viimeksi viis päivää sitten ja tällä viikolla oon meikannu tasan yhden kerran." 

Oli siis aikakin vähän tuulettaa. Aloitimme illan kuitenkin testaamalla seuraavan väitteen paikkaansapitävyyden: "Suomalainen on fiksuimmillaan ollessaan juuri ylioppilaskirjoitukset suorittanut abiturientti." Mikä olisikaan oivempi keino kuin pelata Trivial Pursuitia. Kysymyksethän tunnetusti vaihtelevat tässä tietokilpailupelissä elämänalalta toiselle. Mikä oli Madonnan roolihahmon nimi elokuvassa Missä olet Susan?* Montako sakramenttia on ortodokseilla?**... Lopputulos oli kuitenkin karu: voitin suomalaisen tuoreen abin!
Oikeanpuolimmainen piirakkatulos on suomalaisen abin taidonnäyte.
Ira tosin väitti valinneensa korteista mulle helpoimpia kysymyksiä...
Cup&Pintin haudutetut teet ovat parhaita!

Trivial Pursuitin karun tuloksen jälkeen suuntasimme leffaan. Matkan varrella haimme ruokaa mukaan Siipiravintolasta: mozzarellatikkuja, kierreranskiksia ja ristikkoperunat. On aina niin hauskaa salakuljettaa ruokia ja juomia elokuvateatterin kultaliivisten lipuntarkastajanuorukaisten ohitse.

Elokuvan valintakriteereitä oli kaksi: 1) aivot narikkaan 2) vatsalihakset kipeäksi naurusta. Päädyimme valitsemaan oikein: Keinoja kaihtamatta tarjoili mieskomeutta, naiskauneutta, romantiikkaa ja hömppähuvia maustettuna sopivalla määrällä toimintaa. Aivot tosiaan jäi narikkaan ja me naurettiin räjähtävällä volyymillä huonolle huumorille - kanssakatsojien kauhuksi.

Keinoja kaihtamatta -traileri tiivistääkin koko elokuvan kuin minigrip-pussiin.


Seuraavana päivänä juhlistimme aprillipäivän lisäksi mun herkkulakon loppumista hakemalla aamupalaksi croissantteja ja leipomalla suklaa-vadelma-muffinsseja. Myöskään koristeluissa ei pihistelty. Karkit, vadelmat, kermat ja mokkapavut, kaikki vaan päälle ja voila!




Ps. oikeat vastaukset kysymyksiin olivat * Susan ja ** seitsemän.