Etätyöpäivä

Hiphei!

Maanantai koitti ja siinä samalla etätyöpäivä.

Herätyskello pirisi kahdeksalta, ja ensimmäiset työmeilit singahtivat koneeltani ilmoille jo viittä yli kahdeksan. Harvinaista ja tehokasta.

Etätyöpäivän ehdottomia etuja on se, että voi kerrankin kulkea koko päivän pyjamissa ja
tehdä töitä omassa aamupalapöydässä, joka muuntuu tietenkin päivän mittaan brunssiksi ja illalliseksi.

Motivaatiotani töihin lisäsi se fakta, että minulla oli hyvää ruokaa ja herkkuja lähettyvilläni 24/7.
Miten tehokasta! Ei turhia lähtemisiä lounaalle tai kahville - senkun istuu ja syö.

Onneksi pidän etäpäiviä vain toisinaan...

Kaikki on kiinni kontekstista

Nykyihminen surffailee kameleonttina erilaisten sosiaalisten ja viestinnällisten tilanteiden palapelissä. Milloin pitää hoksata purra kieltä ja milloin taas osoittaa tietävänsä, mitä dissonanssi tarkoittaa.

Jouduitko kenties klikkaamaan dissonanssin määritelmää Wikipediasta, tuolta historian opettajain painajaismaisesta  roskapankista? Dissonanssi on musiikin termi ja tarkoittaa riitasointua.
Mielenkiintoista on se, että riitasointua on musiikissa siedetty eri aikakausilla eri tavoin. Samoin on mielestäni nykyään sanan- ja mielipidevapauden sekä rasistisen puheen suhteen.

Surkuhupaisia esimerkkejä kontekstin hyödyntämisestä on saatu alkuvuoden presidentinvaalikampanjoiden aikana sekä jatkuvasti politiikkaa ruotivista blogeista.

Itse olen huomannut tiedottajan työssäni, että riitasointujen soittaminen on yllättävän helppoa. Kirjoittaessani tiedotteita eri kohderyhmille, erilaisin tavoittein, tulee aina jokaisen kohdalla punnita kontekstia. Miten puhua flash mobista koulutusjohtajalle tai mukaan innostettavalle ryhmälle? Samoin kirjoittaessani kolmea erilaista blogia, tulen usein miettineeksi mitkä teemat uppoavat mihinkin ämpäriin.

Koulutus- ja työmaailmaani voit tutustua täällä ja Turun taideakatemian opiskelijayhdistyksen puuhailuihin täällä. Ja minuun itseeni tässä kyseisessä blogissa.

Herkkusuiden sukua!

Olen syntynyt kulinaristien sukuun.

Sitä ei voi kieltää. Sukumme on ihanan iso ja laajalle levittäytynyt. 

Aina kokoontuessamme vietämme tuntikausia syöden ja herkutellen.

Ruoka herättää intohimoja. Ruoka on aina tuonut ihmisiä yhteen.

Lapsena kummastelin kuinka aikuiset jaksoivat istua ruokapöydässä syöden syöden syöden. Silloin suhtautumiseni ruokaan oli kovin erilainen, konkreettinen. Silloin piti syödä, jotta taas jaksoi juosta ja leikkiä.

Nykyään syön nautinnon vuoksi ja voin rehellisesti todeta: elän syödäkseni.

Olen myös huomannut, että uskaltaudun yhä enenevässä määrin maistelemaan uusia makuja. 

Aiemmin oliivit, tumma suklaa, viini, raejuusto, paprika ja pesto olivat pelottavia kummajaisia.

Nykyään popsin niitä kaikkia nautinnolla.

Suomessa nuukuus on koettu hyveeksi ja ylenpalttista herkuttelua on katseltu pahalla. 

Väitän kuitenkin, että suomalaiset ovat kautta aikain olleet luovia herkuttelijoita. 

Tarina kertoo, että kun runoilija Runebergiin iski makeannälkä, pyysi hän vaimoltaan Fredrikalta herkkuja. Heidän kaappinsa olivat kuitenkin lähes tyhjät. Kätevänä naisena Fredrika keksi pyöräyttää leivoksen niistä aineista, joita hänellä sattui olemaan - korppujauhoista, keksinmuruista, vehnäjauhoista ja manteleista. Päälle vielä sokerikuorrute ja loraus rommia viinakaapista, voilá! Uusi kansallisleivos oli syntynyt. 

Herkullista Runebergin päivää!