30.10.2012

Tiistain toiverasia


Satuin aivan sattumalta bongaamaan tämän Karin Windnäsin suunnitteleman Toiverasian.
Suunnittelijan mukaan rasia toimii seuraavasti: 
  • kirjoita toiveesi paperilapulle ja laita se rasiaan
  • polta paperilappunen
  • säilytä tuhka rasiaan suljettuna siihen asti, kunnes toiveesi toteutuu.
Idea rasiaan on peräisin suunnittelijan omasta lapsuudenkodista. Aina uutena vuotena heillä oli tapana kirjoittaa keskiyön aikaan paperilapulle toive ja polttaa se. Sen jälkeen tuhkaa ei kuitenkaan suljettu rasiaan, vaan se syötiin huuhtomalla se shampanjalla alas kurkusta.

Windnäs on mukana Onoma-osuuskunnassa, joka on "Fiskarsin muotoilijoiden, käsityöläisten ja taiteilijoiden ainutlaatuinen yhteisö, jonka kaikki jäsenet joko asuvat tai työskentelevät Fiskarsin Ruukissa." Vuonna 1996 perustettu Onoma organisoi muun muassa korkeatasoisia näyttelyitä Fiskarsiin koko vuoden ympäri.

Fiskars on onnistunut mielestäni hyvin luomaan houkuttelevan imagon, joka vetää puoleensa paitsi luovan alan osaajia myös taiteesta kiinnostuneita nautiskelijoita ja sijoittajia.




Joulupukille terkkuja, että toivelistallani on nyt uuden keittiöveitsen lisäksi tämä Toiverasia. 

Kuvat: Onoma

29.10.2012

Ruusuja ja voita

Äiti pimpotti meidän ovikelloa. Saimme yllätyksenä kimpun pinkkejä ruusuja ja lisäksi paketin voita sekä luomumysliä. Tälläiset yllärit ovat parhaita päivän piristyksiä!

Meillä ei kotona ole yhtään kunnollista isoa kukkamaljakkoa, joten sain kaivaa kaappien perukoilta kaikkia pieniä tarkoitukseen sopivia. Ruusut kotiutuivat meille hyvin makuuhuoneen lipaston päälle. Tuon lipaston, jota kutsun Peppi-lipastoksi, löysin seitsemän vuotta sitten Indiq Livingistä. Siinä on melkein yhtä paljon salalokeroita ja kätköjä, kuin Pepillä Huvikummussa. Ihastuin tässä huonekalussa aikoinaan siihen, että se on tehty niin kestävästä puusta, että sen päällä voi vaikka kiipeillä. Se myös kätkee sisäänsä älyttömän määrän roinaa!

 Pentikin kapea, korkea malja riittää kolmelle ruusulle.
 Lapsuuden kodin vintiltä löytyi vanha lasipullo, jossa oli aikoinaan lyijyvettä. Ruusut eivät onneksi nuupahtaneet, joten päättelin ettei pullossa enää ole lyijynjämiä.
 Ikean turkoosiin matalaan lasipulloon leikkasin ruusujen varret todella lyhyiksi.
Äiti tietää, millaista mysliä Janssonkin suostuu syömään.
Olemme siirtyneet käyttämään vain kirnuttua meijerivoita margariinien sijaan. Perinteinen voi ei sisällä haitallisia, keinotekoisesti tuotettuja transrasvoja. Ja voi maistuu niiiiin hyvältä & aidolta.
Reality hits. Kaiken kauniin ja herkuttelun keskellä muistin, etteä pestyt pyykit meinasivat homehtua koneeseen. Olemme suhteellisen laiskoja (ekologisia?) pyykkäämisen suhteen. Pyykkäämme tyyliin kerran-pari kuussa. Se tarkoittaa sitä, että puhtaita sukkia etsitään välillä kissojen ja koirien kanssa...


28.10.2012

Kellojen siirtämisen dilemma

Kuka keksi, että kelloja pitää siirtää kaksi kertaa vuodessa?

Meillähän tilanne oli tänään tämä:

yöpöydän kello














olkkarin kello

 puhelimen kello


läppärin kello

Lopulta soitin äidille kysyäkseni mitä kello on. Onneksi äidit yleensä tietävät vastaukset useimpiin kysymyksiin.  Äiti pelasti meidät pinteestä. Olen toisinaan pohtinut, onkohan äideillä joku salainen FAQ-pankki, joka kattaa vastaukset kaikkiin maailman pienimpiikin arjen kysymyksiin, ja johon vain äideillä on salasanat?

Toista se oli ennen, kun pystyi aina soittamaan legendaariselle Neiti Ajalle, ja tiedustelemaan mitä kello on. Neiti Ajalle vaan on nykyään käynyt hieman traagisesti.

Janin ihana pikkuveli Sauli oli meillä viikonlopun kylässä. Pojat kävivät viettään veljesiltaa Sami Hedbergin keikalla. Käytiin myös sukujuhlilla ja ystävien tupareissa yhdessä. 

Sunnuntaina syötiin aamupala oikein pitkän kaavan mukaan. 
Pojat googlasivat koko ajan tärkeitä juttuja, kuten mikä liputuspäivä tänään on tai miltä näyttää eeben-puu. 
 Aamupalalla ei pystytty juomaan punkkupulloa loppuun, joten päätin illemmalla kokeilla tehdä elämäni ekan kerran punaviinikastiketta. 

Siitä tuli aika herkullista mutta ensi kerralla lisää punaviiniä ja vähemmän kermaa.





26.10.2012

Logomoa penkomassa

Saimme opiskelukavereideni kanssa ensiarvoisen mahtavan tilaisuuden tutustua Turun uuteen (toivottavasti) kulttuurin keskittymään, Logomoon, pintaa syvemmältä. Opiskelemme nyt viimeistä vuotta mediatuotantoa Taideakatemialla ja tulevien tuottajien on hyvä tuntea myös Logomon tarjoamat mahdollisuudet. Onneksi minulle sattui kamera mukaan laukkuun juuri tänään, niin pääsen jakamaan mielenkiintoisen & inspiroivan päivän teidän kanssanne! 

Oppaanamme toimi Taideakatemian äänimestari Jankke Laaksonen, joka tuntee Logomon melkein yhtä hyvin kuin omat taskunsa. 

Logomo avattiin kulttuuripääkaupunkivuoden alussa ja sitä on nyt rempattu oikein isolla kädellä erilaisten ja erikokoisten tapahtumien areenaksi sekä luovan alan ammatilaisten työympäristöksi.


Logomon rakennus on upea, 9000-neliöinen tiilikaunotar, jonka vanhin osa on rakennettu jo vuonna 1876 alunperin VR:n konepajaksi. Rakennus onkin restautoitu vanhaa kunnioittaen, tunnelma on onnistuttu säilyttämään hyvin. 
Esimerkiksi vanhat, ruostuneet johdot ja koukut on jätetty katonrajaan. Myös materiaaleissa ja pinnoissa  on onnistuttu luomaan hieno kokonaisuus, joka yhdistää menneen ja nykypäivän.

 Aamumme alkoi Logomo Kitchen -ravintolassa, joka on auki viikon jokaisena päivänä. Valikoima yllätti minut positiivisesti: arkisin lounasta, kahvia ja herkkuja. Viikonloppuisin tarjolla on brunssi. 
 Aamuaurinko loi Kitchenin seinille upeita värejä. 


 Logomossa on kiinnitetty erityisesti huomiota tilojen akustiikkaan. Esimerkiksi tässä isossa salissa ei kaikunut juuri lainkaan. Akustiikkaan on vaikutettu muun muassa materiaalivalinnoilla sekä isoilla kankailla.
 Logomo-salin äänitekniikka on aivan oma lukunsa: sen akustiikka lyö leikiten laudalta muun muassa Turun konserttitalon. Logomo-salissa on nimittäin käytössä Meyer Soundin Constellation-keinoakustiikka, mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että akustiikkaa voidaan muuttaa 64 eri tavalla, kertoo suunnittelussa ja toteutuksessa mukana ollut Janne Auvinen. Hän havainnoillistaa tätä väitettä näppäilemällä iPadiaan, jonka avulla äänimaisemaa voi ohjailla. Minuutin sisällä hän tuo meidän korvillemme tunteen täysin kaiuttomasta tilasta aina suureen katedraalin kaikuvuuteen. Tämä virtuaaliakustiikka on luotu kymmenillä kaiuttimilla ja mikrofoneilla. Salin äänimaailma onkin saanut tunnustusta myös kaikkein skeptisimmiltä klassisen musiikin alan osaajilta. 


 Pääsimme myös kurkkaamaan backstagelle!

Esimerkiksi tänä perjantai-iltana tässä pukuhuoneessa ääntään avaa Jari Sillanpää. Pakko sivupolkuna mainita, että Jari on hurmannut minut Vain elämää -ohjelmassa, hän on ihanan tunteellinen, kuten minäkin.
VIP-aitio on fiilikseltään melkoisen retro.
Logomon esiintymislavan takana majailee varsinainen arsenaali tekniikkaa. 


Logomossa on useita eri kokoisia saleja. Tämä on yksi suosikeistani, ihanan peilinkiiltävä lattia. Mielikuvitukseni lähti jo lentoon - mitä kaikkea tässä tilassa voisikaan tulevaisuudessa järjestää!
 Hienointa Logomossa on mielestäni se, että se palvelee nimenomaan monen kokoisten ja muotoisten tapahtumien tarpeita. Tilojen vaihtelevuus ja monikäyttöisyys jättää tilaa ideoinnille ja erilaisille budjeteille.


 Meidän opiskeluporukastamme etenkin Emma on erikoistunut tapahtumiin ja näen jo, miten hän tulevaisuudessa perustaa oman tapahtumalafkan ja järjestää über-siistejä klubeja ja tapahtumia ympäri Skandinavian. Emmalla on tapahtumien lisäksi myös tyyli hallussa: huomasimme, että hänen söpö ruususormus mätsäsi mun ruusurannekoruun.
 Logomoon on useita sisäänkäyntejä. Se mahdollistaa muun muassa sen, että talossa voidaan pitää samanaikaisesti eri tapahtumia, ilman että ne häiritsevät toinen toisiaan. Esimerkiksi saman illan aikana voi Logomo-salissa olla meneillään Jari Sillanpään konsertti, toisessa salissa taidenäyttelyn avajaiset, kokoustiloissa firman pikkujoulut ja elokuvasalissa alan harrastajien leffamaraton.

Tapahtumajärjestämisen koko ketju on huomioitu luonnollisesti myös arkkitehtuurissa logistisesta näkövinkkelistä: rekka-autot mahtuvat ajamaan suoraan sisään Logomoon, tyhjentämään lastinsa katon alla suoraan lavalle ja ajamaan toiselta puolen rakennusta ulos. Tämä paitsi nopeuttaa roudausta, on myös mukavampaa roudaustiimille ja mahdollistaa jälleen kerran sen, että saman illan aikana päälavallakin ehditään järjestää kaksi erillistä tilaisuutta/konserttia. Fiksua!
  Päivän päätteeksi, lumisateesta huolimatta, ehdin vielä napata muutaman talvipäivän kuvan punatiilisestä Logomosta.





21.10.2012

Unia ja sadepäiviä

Lomassa parasta on se, että pystyy irrottamaan aikaa niille asioille, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Kuten ystäville, perheelle, nukkumiselle, kokkaamiselle, hyvän mielen liikunnalle.

Vaikka lähes joka päivä syyslomani aikana on ripotellut vettä, ei se oikeastaan ole haitannut. Sadesää vaatii vain vähän asennetta. Kumpparit jalkaan ja gore-texia päälle. Pienessä sateessa käveleminen on oikeasti tosi puhdistavaa ja samalla saa tankattua keuhkot täyteen hyvää happea. 

Jokirannassa oli jännä sää, satoi ja paistoi yhtä aikaa. Tämä on yksi lempipaikoistani Turussa, jokiranta ja sen vanhat tiilitalot. Alla olevaa kuvaa ei ole muokattu ollenkaan, kuva on vain napattu vahvaan vastavaloon.

 Förillä bongasin sateenkaaren. Aarre näyttäisi löytyvän jostain Martin tienoolta...
Olen onnekas sen suhteen, että muistan näkemäni unet melko tarkkaan. Loman aikana näin joka yö paljon monivaiheisia unia, joissa ihmiset eri puolilta maailmaa oli ympätty mitä mielikuvituksellisempiin paikkoihin. 

Veikkaan, että muistan omat uneni sen takia niin yksityiskohtaisesti, koska herään oikeassa unen vaiheessa. Lisäksi olen pitänyt vuosien ajan unipäiväkirjaa, johon kirjoitan tärkeiksi kokemani unet. Hyvät unet kirjoitan oranssilla kynällä, pahat ja negatiiviset puolestaan ruskealla. Olen sen verran hassu, että uskon ihan oikeasti, etteivät pahat unet käy toteen, jos ne kirjoittaa ylös paperille tai kertoo heti aamulla jollekulle.