Uki in my heart

"Liftattiin" Janssonin kanssa Uutenkaupunkiin eli kansankielellä Ukiin, vähän raikkaampiin tuuliin ja maisemiin. Nykyään tuntuu jotenkin niin ihanalta & kotoisalta tulla käymään Ukissa. Ja paino sanalla käymään. Minulla on jännä suhde tuohon kaupunkiin: tavallaan rakastan sen pienuutta mutta samanaikaisesti se on myös se kaupungin ahdistava puoli. Käyn siellä lähinnä moikkaamassa rakkaita ihmisiä, saunomassa ja veneilemässä. On syynsä siihen, että sieltä siirrytään eteenpäin.

Ugin (kyllä, Uudenkaupungin lyhennettä Ukia taivutetaan noin) parasta antia on meri ja kaupunginlahden (eli kansankielisesti Pasklahden) rannat. Kesäisin paikka kerää veneilijöitä ympäri maailman. Oikeasti. Olen bongannut rannasta muun muassa Saksan, Tanskan, Norjan ja Brittien liput. Siskoni oli viime kesänä tuolla vilkkaassa satamassa kesätöissä, Iloisen Palvelun Ammattilaisena (=ipa). Häneltä sujui solmut, pullien ja jäätelöpallojen pyöritys sekä seiloreiden palvelu myös sillä toisella kotimaisella kielellä. Ugin vierasvenesatama on useana vuonna palkittu Suomen parhaana vierasvenesatamana. Sen rantakahvila on paikallisten olohuone aina kesäisin, voihan siellä lukaista Ugin Sanomat ja vaihtaa päivän juorut sekä lisäksi bongata ei-ukilaisia.

Kesäisin Uki herää eloon: kaupunginlahden rantaterasseille kerääntyy jengiä, kaupungissa on tapahtumia ja arkisinkin hyvää live-musiikkia tarjolla. 

Tilattiin Viiviltä lankkupitsat. Ne tarjoiltiin luonnollisesti, lankuilta.

Tässä kaupungin paras duo: Sohvi & Viivi.

Yleisä hullaantui Sohvin keikasta.

...jopa niin paljon, että yksi uusi fani päätti kerätä kaikilta terassin asiakkailta kolehdin, jotta Sohvi vetäisi vielä yhden encoren. Encore-biisiä en artistin toiveesta paljasta, mutta todettakoon, että yleisö sai kolikoilleen vastinetta! 

Keikan jälkeen artisti sai ansaitsemansa kyydin kotiin meidän iskän Naperolla, eli Pajerolla. Ugissahan kaikki tuntee kaikki ja ihmiset asuvat korttelin päässä toisistaan. Myöskin kauppaan, kirjastoon, uimahalliin, elokuvateatteriin ja Kelaan on matkaa max. viisi kadunkulmaa. Siitä huolimatta matkoja taitetaan omalla autolla,  sillä eihän Ugissa parkkeeraaminen maksa mitään ja parkkiruudun saa aina (toisin kuin Manskun varrella Helsingissä).

Yksi ihana asia Ugissa on piano. Muistelin vähän, miten A-duuri ja D-molli menikään. Jotenkin jännästi huomasin että mun muisteloiden alettua, että Ira sulki kaikki ovet ja ikkunat...

Äiti oli käynyt ostamassa torilta laatikollisen mansikoita. Me päästiin Iran kanssa mansikanpurkitushommiin.

Meillä oli hieno logiikka työssä. Työntekoa tahditti mansikkamamba. (Tiedättehän sen tv-mainoksen, jossa porkkanat tanssi sambaa ja perunat ovat rokkiperunoita). Aika iso osa mansikoista päätyi kyllä mun mahaan.

Ugia muistelen lämmöllä myös herkkuhetkien takia. Meidän äiti tosin osaa loihtia ihanan tunnelman ja taikoa pöydän täyteen herkkuja missä ja milloin tahansa. Onko se joku vain äitien osaama juttu?

Äidin sämpylät ja teeleivät ovat parasta, mitä tiedän!

Sunnuntaina, ennen kuin suuntasimme takaisin Helsinkiin, ehdimme vielä juhlia vaarin synttäreitä. Tarjosimme mummille  & vaarille munkkikahvit Pakkahuoneen rannassa. 

Mummi kyseli tulevaisuudesta ja järjesteli mielessään jo huonekaluja ja ihmisiä oikeille paikoilleen. Se taitaa olla hänen tapansa käsitellä asioita sekä muutoksia. Hänelle ottaa aika koville, nyt kun Ira ja äitikin muuttavat pois Ugista. 

Sunnuntai-iltapäivä oli lämmin ja aurinkoinen. Päätimme ottaa jokaisesta Uki-tunnista ilon irti ja lähdimme vielä iskän & Janssonin kanssa veneilemään.

Rantauduimme eväiden ja pikkugrillin kanssa lähisaaren rantaan. Iskä osaa ottaa rennosti. Tällä hetkellä hän haaveilee uudesta, isommasta purjeveneestä. Haaveissa siintää kuulemma Hallberg Rassy...

Jansson sai reissulta tuliaisiksi t-paitarusketuksen.

Nossu ja nossunnoikanen (iskä ja Ira)

Illalla käytiin saunomassa Pursiseuran saunalla ja oli parasta lähteä kotimatkalle saunanraikkaana. Plus vatsa täynnä munkkeja, sämpylöitä, grilliherkkuja, salaatteja, mansikoita, juustoja... Nyt jaksaa taas!

Puistojumppailua, herkuttelua ja yökävelyitä

Laura houkutteli mut Kaivopuistoon Friskiksen&Svettiksen järjestämään puistojumppaan. Paikalle puistoon oli kerääntynyt about 80 eri-ikäistä reippailijaa, jotka halusivat treenata ulkona. Jumppa kesti tunnin ja vei aikamatkalle kultaiselle kasikytluvulle. Aurinkoisella säällä hiki tuli tehokkaasti pintaan. Vatsa- ja selkälihaksia tehtäessä suussa maistui vastaleikattu nurmikko. Ensi kerralla otan kyllä mukaan isomman treenialustan. Puistojumppia on vielä kesän ajan tarjolla ympäri Helsinkiä, aikataulu löytyy täältä.

 

Liikkeet olivat uskomattomia ja biisit ehkä vielä uskomattomampia. 

Sain tehokkaan vatsalihastreenin, kun nauroin toinen toistaan hullummille biiseille. Kukahan toimii Friskis&Svettiksen jumppa-dj:nä? Kaiken huippu oli pakaralihasten teko tämän biisin tahtiin: "Pa pa Paulin taikakaulin kerran heilahtaa". 

Popeda on valitettavasti mennyt tulkkaamaan tuon kaamean rallatuksen Beatlesin orginiaaliversiosta, Maxwell's Silver Hammerista.

 Jumpan jälkeen Laura esitteli hauskan yksityiskohdan Ullanlinnan ökytalon seinästä. Kaivopuiston rannan tuntumassa voi tosiaan asua As Oy. Riistorannassa. Hups, ei kun Puistorannassa.

 Treenin päälle kävimme saunassa, teimme ihanat kuorinnat ja herkuttelimme. Leivoimme "muhkeaa" porkkana-oliivi-foccaciaa ja kaivoimme Lauran kaapeista luovia tapaksia. Minusta parasta kokkausta on kekseliäs kokkaus, jossa hyödynnetään kaikki kaapista löytyvät ainekset. Nam!

 Laura on kämppistensä kanssa antanut keittiön ja olkkarin väliseen seinään tilaa liitutaulutaiteelle. Seinään riitti kuulemma yksi purkki liitutaulumaalia. Voíla! Areena aforismeille ja elämänviisauksille on jo nyt kerännyt itsensä täyteen. 

 Ilta oli ihanan rento.

 Kävimme yökävelyllä Ullanlinnasta Eiranrantaa pisin aina Hernesaareen saakka. Ähky suli siinä samalla hyvin. Oli ihan hiljaista, vain tuuli humisi ja meren aallot löivät rantaan. Uni tuli illalla sekunnissa. Hyvä päivä.

Turku-Åbo

Hektinen työviikko on nyt takana ja on aivan täydellistä päästä Turkuun piipahtamaan ja näkemään kaikkia ystäviä ihan rauhassa.

Junamatka ja eväät ovat vain erottamattomat! Nappasin hetken mielijohteesta asemalta mukaan tuoreita mansikoita ja kuivattuja papaijoita. Alpro Soyan kaakaoita kulkee on aina jokaisessa käsilaukussa ja treenikassissa mukana.

Olin odottanut tätä viikonloppua ties kuinka kauan ja työkaverit ovatkin joutuneet töissä kuuntelemaan hehkutustani siitä, miten paras kesäkaupunki Turku on ja miten jokilaivat vaan on se juttu.

Onneksi en ollut kukkunut pitkään, sillä perjantaina aamu alkoi reippaasti Liisan vetämällä Power-tunnilla Jokivarressa. 

Hän on aloittanut tänä kesänä ryhmäliikuntaohjaajana Elixiassa, ja on jo nyt kerännyt vankan fanikunnan treenaajien keskuudessa :) Eikä ihme, sen verran tykki ohjelma oli tälläklin kertaa, etten varmaan huomenna saa käsiä ylös. On pakko todeta, että Elixia Jokivarsi vaan on se ainut oikea paikka treenata, mun kotisali. Tuntui niin kotoisalta päästä sinne taas pitkästä aikaa!

Treeneistä suuntasin Essin kanssa lounaalle jokirantaan Sergioksen terassille. Oli ihanaa kuulla oikeaa Turun murretta. 

 Essi on tunnettu huolella laitetuista ja luovista kynsistään. Jaksaisinpa itsekin panostaa noin paljon! 

 Popsin gnocheja, eli perunapastaa herkullisen kastikkeen kera. 

 Jälkkäriksi otimme jokirannassa jätskit. Suklaajäätelö on ainoa oikea maku.

Iltapäivällä treffasin Hangosta tullutta Jania. Liisa houkutteli mut myös vielä toiseen jumppaan Centurmiin. Onneksi on ystäviä, jotka potkivat peffalle!

Pakko myöntää, että tuli jo hiukan koti-ikävä jo Turkuun, niin ihanaa oli. En malttaisi odottaa syyskuuta, kun pääsen taas pyöräilemään Turun kaduille.